Töihin

Opintovapaa on ohi. Omituista. Hermostuttaa mennä töihin. Mitä jos en enää osaa?

Joka tapauksessa on kivaa palata. Kävin viime viikolla tekemässä koululla tilannepäivityksen. En edes osannut enää laitaa tykkiä päälle. Puolessa vuodessa kummasti ruostuu taidot.

KAIKKI TEHTÄVÄT PALAUTETTU!

Voi vitsarit! Done and Done.

Tässähän on yli viikko aikaa orientoitua töihinpaluuseen. Pitäiskö ottaa suklaata?

Pitää muuten kohta vaihtaa toi ingressi, kun status muuttuu.

Viimeistä viedään

Viimeinen oppimistehtävä on työn alla. Yey! Tähän mennessä on kasassa 13 sivua priimaa tekstiä. Esseestä tulee oikeasti hyvä. Aiheena on oppimisvaikeudet, niiden taustat
ja seuraukset. Enpä ihmettelisi, jos siitä napsahtaisi vitonen. Saan sen luultavasti huomenna valmiiksi ja palautettua. Mitä ihmettä?! Ennätän siis reilun viikon vetämään ihan lonkkaa ennen töihinpaluuta. Aika luksusta.

Entä miten on muuten mennyt? No vallan loistavasti. Verkkokurssista nykäisin vitosen, mistä olin varsin yllättynyt. Mielestäni olisin ansainnut nelosen. Mutta en valita. Tähän mennessä siis kurssisuorituksia on kolme, arvosanoilla 3, 4 ja 5. Yksi essee on tarkistuksessa ja saan siitä arvosanan todennäköisesti tämän viikon aikana. Palautuksesta on jo kuukausi ja nyt kun luin tekstin uudestaan, niin se ei kyllä ollut kauhean hääppöinen. Arvelen saavani siitä arvosanaksi 3. Kaikenkaikkiaan kokonaisarvosanani tulee lienee olemaan 4. Siihen voi olla tyytyväinen.

Kunhan saan viimeisen tehtävän palautettua, aion pyytää sen nopeaa arviointia, jotta saisin todistuksen suoritetusta opintokokonaisuudesta tämän kuun aikana. Tähän on syy.

Haku Helsingin yliopiston erillisiin erityisopettajan opintoihin alkaa joulukuussa.

https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.78697744403

Tuonne aion hakea. Pääsykoe on helmikuussa. Onhan siinä pieni mutta: hakijoita lienee reilu 200 ja 20 valitaan.

Plan B: Jyväskylän yliopisto
( Täällä vielä vanhat hakutiedot, päivittynee lähiaikoina. https://opintopolku.fi/app/#!/koulutus/1.2.246.562.17.83876157229  )

Plan C: Hae vuoden kuluttua uudestaan.

Ehkä ei pitäisi keulia, mutta kyllähän sitä pitää suunnitelmia olla. Oma mieli on rauhallinen, kun olen päättänyt mitä aion tehdä.

Ensi viikolla menen käymään koulussa. Pitää vähän päivittää ryhmien tilannetta, missä ollaan menossa ja mistä minun pitäisi jatkaa. Kävin pari viikkoa sitten koulussa, kun oli kodin ja koulun -päivä. Vierailin omissa ryhmissäni ja tuli ikävä töihin. Ovat tainneet jo minua odottaa. Onhan se ihan mahtavaa, että ottavat ilolla takaisin. Minun mies sanoi tässä yksi päivä viisaita sanoja. Kannattaa miettiä, millaisen fiiliksen tuo mukanaan, kun astuu huoneeseen. Vieko tilasta kaiken hapen? Tuoko mukanaan pelon tai negatiivisuuden? Vai lisääkö iloa ja positiivisuutta?

Ylpeyttä

Viimeiset viisi päivää olen painanut duunia kuin pieni eläin. Sen huomaa jo tuloksistakin. Ja kireistä suupielistä. Ja hartioista. Ja  otsarypystä. Tein jonkun epävirallisen essee-ennätyksen, ainakin henkilökohtaisen, ja vääsin 7 sivua tieteelistä tekstiä kahdessa päivässä! Palautin esseen, viimeistelin oppimispäiväkirjan. Nyt on  siis jo plakkarissa  4/5 kurssia. Wuhuu!

Tässä saa nyt erittäin hyvällä omatunnolla ja ilman minkäänlaisia suorituspaineita lähteä syylomailemaan viikoksi. Fyysisesti tuskin siirryn työpaikalta (lue: kotoa)  mihinkään kauas, mutta henkisesti sitäkin kauemmas. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että viimeiselle kurssille jää aikaa se neljä viikkoa loman jälkeen ennen työhönpaluuta. Tässähän saattaa ennättää pitää toisenkin syysloman ennen marraskuun puoliväliä. Ei huono.

Töihin palaan 18.11. Vielä en aio miettiä sitä.

Lätinää

Mitä teen nyt?

Välttelen esseen kirjoittamista 😂

Aloitin tässä aamulla reippaasti kurssin 105 esseetä, ja sainkin jo rakenteen suunniteltua ja ensimmäisen sivun kirjoitettua. Yritän tämän päivän aikana saada vielä ainakin toisen sivun aikaiseksi. Olisi mahtavaa, jos ennen lomaa esseestä olisi valmiina jo lähes puolet.

Tajusin juuri, että syysloman jälkeen opintovapaata on jäljellä enää neljä viikkoa! Ensimmäisinä opintovapaan viikkoina oli tosi vaikea päästää irti töistä. Seurasin joka päivä Wilmaa ja halusin pysyä kärryillä mitä tapahtuu, osallistua. Oli koko ajan jotenkin kateellinen olo, kun muut saivat jatkaa töitä ja sitä elämää eteenpäin. Ei niin, että olisin jotenkin riippuvainen työnteosta, mutta onhan se omanlainen yhteisönsä johon kuulua. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että olen ihan tippunut siitä kaikesta enkä enää kuulu joukkoon. Hyvin ovat pärjänneet ilman minua. Vähän pelottaa tärisyttää palata töihin. Mitä jos en enää osaa? Lueskelen yhä Wilmaa ehkä kerran viikossa, jotta suunnilleen tiedän, mikä on meininki. Jotain Halloween hässäkkää siellä suunnitellaan.

Opintovapaa oli kyllä ihan oikea ratkaisu. Olen saanut sopivasti etäisyyttä työhön. Stressitasot ovat olleet ihan pohjamudissa ja hyvä niin. Olen tässä jo lähestulkoon päättänyt hakea ensi lukuvuodeksi Helsinkiin opiskelemaan, Jyväskyläkin on vaihtoehto. Todennäköisyydet sisäänpääsylle eivät vain ole puolellani: keskimäärin 150 hakijasta 15 valitaan, lyhyellä matikalla 10%. Ja sitten on vielä se, että pitäisi olla aika paljon poissa kotoa lähiopintojaksoilla. Se arvelluttaa.

Pitää sitä siis vielä fundeerata ja siitä kotona jutella.

Opiskelijan lounas

Turhautumista ja voitonriemua

Huomaan, että olen varsin hyvä asettamaan itselleni tavoitteita ja pitämään niistä kiinni. Tosi hyvin olen pysynyt aikataulussa ja suunnitelmassa.

Viimeisen viikon olen pakertanut Erip3 Vammaisuus, moninaisuus ja ammatillinen kasvu- oppimistehtävää. Toisin sanoen kirjoittanut 15 sivuista esseetä pohjautuen noin kymmeneen lähdeteokseen. Aloitin tuon urakan jo elokuussa, välissä oli pitkä tauko ja nyt taas iskin siihen kiinni apinan raivolla. Istumalihakset ja hermot ovat olleet kovilla. Tänään sain sen viimein palautettua. Voittajafiilis! Kurssin arviointiin saattaa mennä tovi jos toinenkin, mutta onhan tässä aikaa. Uskoisin tai ainakin toivoisin saavani nelosen, mutta olen laskenut tavoitteitani ja kolmonenkin kelpaa. On niin vaikea tietää, mitä sensori pitää tärkeänä. Se voi kovasti poiketa siitä, mikä minusta on oleellista.

Saldo on siis tähän mennessä tämä:

Erip101 Erityispedagogiigan perusteet suoritettu arvosanalla 4
Erip 102 Erityiskasvatuksen toimintaympäristöt ja yhteistyöverkostot suoritettu arvosanalla 3
Erip103 Vammaisuus, moninaisuus ja ammatillinen kasvu arvioitavana

Erip105 Oppimisen ja osallistumisen tukeminen , esseetä (7sivua) vaille valmis

Erip 104 Yksilöllisyys oppimisessa ja osallistumisessa (essee 15 sivua, en ole aloittanut)


Tuosta opintojaksosta 105 palautimme ryhmän kanssa jo PP-esityksen, aiheena tukiesimerkit. Lisäksi olen vastannut jo käsitteiden määrittely -tenttiin. Lokakuun aikana aion saada 105:n valmiiksi. Kirjoitan esseetä noin sivun tai kaksi päivässä. Nihkeänä päivänä puolikkaan. Sen jälkeen voinkin loppuajan keskittyä viimeiseen oppimistehtävään, jonka kirjoittamiseen minulla jäänee aikaa n. 3 viikkoa.

Ensi viikon aion pitää lomaa!!

Suolijärvi, Hervanta

Päivitys

Verkkokurssista sain kolmosen (3). Vähän petyin. Suurin syy ei-neloseen (<4) oli liian vähä tukeutuminen lähdeteoksiin. Toisin sanoen kirjoitin liian vähän tieteellistä beeässää. Muistan ensi kerralla.

Tentistä sain nelosen (4). Sen osasin aavistaa ja olen siihen tyytyväinen.

Viime viikosta käytin alkuviikon uuden verkkokurssin haltuunottoon. Siihen kuuluvat ryhmätyö, essee, keskustelut ja käsitteiden määrittelyt, oppimispäiväkirja. Keskustelut ja käsitteet olen jo tehnyt. Ryhmätyö (PP aiheesta tuki ) on melkein valmis. Essee saa odottaa. Oppimispäiväkirjaa olen kirjoitellut siinä sivussa. Kaiken kaikkiaan kurssi on siis hyvällä mallilla ja valmistunee parin seuraavan viikon aikana.

Essee, joka aloitin aikaa sitten on nyt ollut tauolla ja pitäisi uudestaan virittää aktiiviseksi. Nimittäin sain viimein kirjastosta lähdeteoksen, ja sen laina-aika ei ole ikuinen. Marssijärjestys on nyt sen moinen, että ensin ryhmätyö, sitten oppimistehtävän essee (max 15 sivua josta valmiina noin puolet), sitten verkkokurssin essee (n. 7 sivua). Ja voila: neljä viidestä kurssista suoritettu!

Tänään muuten istuin kirjastossa yhdeksästä neljään vääntämässä sitä ylihienoa PP-esitystä. Lapsi laittoi kolmelta viestin, että olenko tulossa laittamaan ruokaa. Hups! En ollut huomannut ajankulua. Eka kerta.

Entäpä mitä tein viime viikolla loppuviikon?! Olin Kilpisjärvellä lomailemassa. Voittaa muuten niin opiskelun kuin työnteonkin! Haluan sinne takaisin. Pieni pala sydäntä taisi jäädä tunturiin. ❤️

Jee! Selvisin!

Aamupäivän olin metsässä.

Illalla oli tentti.

Selvisin! Käytin aikaa 3h 45 min annetusta neljästä tunnista. Veikkaan, että saan arvosanan 4.

Ei huvita

Pitäis jatkaa lukemista.

•  
•  
• 
  

Ei huvita.

•  
•  
•  

Tentti huomenna.

•  
•  
• 
  

Jokohan osaan tarpeeksi?


Muoks. klo 21:40

Kahlasin tänään läpi ja kertasin kaiken tenttikirjallisuuden. Lukuunottamatta viimeistä 40 sivua. Sen käyn läpi huomen aamuna. Siihen kulunee tunti. Muutoin opiskelusuunnitelma huomiselle on seuraava:

-Lähde metsään.
-Paista makkaraa.
-Tyhjennä pää.


Tentti huomenna klo 16:30-20:30. Älä soita. En ole  tuolloin tavoitettavissa. Uskon, että osaan aika hyvin.

Yllättävän rankkaa ja pientä paniikkia

Vierailin eilen erityisluokassa, jossa kaikilla oppilailla on eriasteista autismia plus kaikenkirjavia muita kehitysvammoja ja oppimisvaikeuksia. Nyt olin kyllä kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella. Oli yllättävän rankka päivä, vaikka lähnnä seurailin toimintaa vierestä ja juttelin ihanan, kärsivällisen ja sitoutuneen erkkaopen kanssa. Minusta ei olisi tuohon! Huomaan olevani liian kärsimätön ja ylitehokas. Tyylini on ehkä aika ronski. HIP-HOP hommat pakettiin ja eteen päin.

Parasta antia opinnoissa on kyllä ehdottomasti olleet nuo vierailukäynnit, kun olen saanut tutustua erilaisiin ympäristöihin ja toimintakulttuureihin. Näistä neljästä vierailukohteesta varmaankin JOPO-luokka olisi sellainen, joka olisi lähimpänä omaa osaamistani ja tyyliäni. Tosin minusta ei varmaankaan ikinä tule erityisluokanopettajaa, koska se vaatisi monialaisten opintojen suorittamisen. Vaikka mistäpä sitä ikinä tietää. Se onkin sitten tarina erikseen, mitää eroa on laaja-alaisella erkkaopella ja erityisluokanopettajalla.

Eilen paiskin hommia iltaan asti. Vierailun jälkeen kirjoitin raportin ja tein viimeisiä kommentointeja verkkokurssille. Kurssista siis enää itsearviointi tekemättä. Sen teen perjantaina. Pientä paniikkia aiheuttaa torstain tentti. Pari päivää nyt käytän pelkästään tenttikertaukseen. Tai ainakin melkein. Pitäähän sitä nyt Instagramiakin katsella ja fiilistellä syksyä.

16%

Jee! Eka essee palautettu. Eikä se ollut plagioitu kuin 16 prosenttisesti. Automaattinen plagioinnin tunnistus kertoi, että SISÄLLYSLUETTELO

(, joka näytti tältä

SISÄLLYS

1 JOHDANTO

2

3

4

5 YHTEENVETO

LÄHTEET   )

ON PLAGIAATTI! OMG! Näppärästi ohjelma kuitenkin löysi kaikki suorat sitaatit.
Tänään ja eilen olin koko työpäivän kirjastossa. Olin tosi ahkera. Minulla on siellä kirjastossa oma studybuddy, aasialainen herrasmies. Olemme osuneet kirjastoon ehkä neljästi samaan aikaan. Jaamme yhteisen jatkojohdon. Tänään hän oikein moikkasi, kun saavuin. Aika syvällinen suhde siis.


Ensi torstaiksi pitäisi vielä kerrata tenttimateriaali. Olen kyllä tosi tyytyväinen omaan etenemiseen.


Se olisi sitten viikonloppu. Tosi nopeasti mennyt tämäkin viikko.

Keskeneräistä

Keskeneräisyys ärsyttää. Olen aina ollut aika kärsimätön sen suhteen, että pitäisi saada jotakin valmista. Ja pian.

Ensi viikolla on perusopintojen eka ja näillänäkymin myös vika tentti. Muut kurssit siis suoritan muilla tavoin. Saanpa ainakin jotakin viimein maaliin. Vähän jänskättää, kun en oikeastaan tiedä, mitä siellä on odotettavissa. Tenttiaika on neljä tuntia.

Ensi viikon aikana aion saada myös kakkoskurssin valmiiksi ja arvioitavaksi. Keskustelut ja kommentoinnit olen jo tehnyt. Essee on melkein valmis, se valmistunee tällä viikolla. Tulevana maanantaina on viimeinen vierailu ja siitä raportointi. Lopuksi vielä itsearviointi, niin kurssi on sitten siinä.

Tässä siis ihan aikataulussa mennään. Päätin jättää kolmoskurssin esseen nyt hautumaan siihen asti, että saan nämä kaksi ekaa pois jaloista. Siellä se kuitenkin ilkkuu takaraivossa keskeneräisenä. Pikku pirulainen. Maanantaina alkaa myös vitoskurssin verkkotehtävä. Sitä kohden siis.

Perjantai oli minulle viikonlopun eka päivä. Olin pikku reissussa ihan itsekseni, enkä opiskellut yhtikäs mittään. Tuo, että saa itse päättää tekemisistään on näitä opiskelun harvoja luontaisetuja. Eilen olin koko päivän kirjastossa ja sain aika hyvin hommia aikaiseksi. Yritän totuttaa nyt omia aivoja siihen, että ei haittaa, vaikka päässä on sekasotku. Kyllä se vyyhti siitä pikkuhiljaa aukenee ja ajatukset jäsentyy paperille. Tänään on kotipäivä ja jatkoin siitä, mihin eilen jäin. Essee etenee.

Nyt taidan kyllä vaihtaa tenttikirjaan. Kaipaan vaihtelua.

Eikö nyt olekaan perjantai?

Eilisestä ei kannata tehdä suuria merkintöjä historiankirjoihin tai pitää liputuspäivää. Olin kotona. Istuin sohvalla läppäri sylissä. Tuijotin ruutua ja yritin saada sanoja peräkkäin merkityksellisiksi virkkeiksi. En oikein onnistunut.

Lukeminen ja teoksiin viittaaminen on paljon mielekkäämpää kirjasta kuin tietokoneen näytöltä. Kirjaa on helppo selailla edes takas, hypätä sisällykseen ja siitä sivulle 71. Tykkään kyllä Kindleltä lukea kirjoja, mutta en silloin, jos pitää käyttää kirjaa haku- tai lähdeteoksena.

Taisin minä eilen pari vlogiakin katsella.. Myönnetään.

Tänään auttoi maiseman vaihdos. Kirjastoon. Kulkupelinä toimi tällä kertaa bussi, koska satoi kaatamalla. Tai no, hmm.. kai sateenuhkakin lasketaan?

Olin varsin ahkera ja tyytyväinen edistymiseen. Verkkotehtävän essee, jonka vaatimuspituus on vaivaiset 4-5 sivua tuntui oppimistehtävän 15 sivun rinnalla kovin köykäiseltä. Sain sen hyvään vauhtiin. Kommentoin myös aika montaa keskustelua. Arviointiperusteiden "osallistuu aktiivisesti keskusteluun"- kriteeri taitaa olla plakkarissa.

Opiskelussa parasta? Toimistotarvikkeet!! Ehdottomasti. Rakastan tusseja, tarroja, lehtiöitä, kalentereita, söpöjä kyniä ja kumeja. 😍 Niin ja se, että tänään voi olla perjantai. Lähden nimittäin yhden yön reissuun.

Satutunti

Maanantai. Kirjastossa on satutunti. Se kuulostaa aivan cocktail-juhlilta. Usko tai älä, siellä lauletaan Tuiki, tuiki tähtönen. Menee hermo. Olkaa hiljaa! Tämä on kirjasto!

Kaiken kohtuullisuuden nimissä ei ehkä kannata syyllistää satutuntia. Tuottavuus tuskin olisi ollut huipussaan täydessä hiljaisuudessakaan. Essee ei oikein halunnut edsityä. Pitäisi kuitenkin antaa enemmän arvoa sille, että päässä hahmottuu suunta ja rakenne pikkuhiljaa kohdilleen, vaikka varsinaista tekstiä ei suunnattomasti tulisikaan paperille. Tulipahan päivän askeltavoite täyteen (3,2 + 3,2) km:n kävelystä. Jos ei muuta, niin ainakin kunto kohoaa opintovapaan aikana.

Tiistai. Tänään olen kotona. Soptifyssa soi ambient lounge. Nojatuoli on mukava. Minun on vaikea hahmottaa kirjallisuudesta kokonaisuutta ja punaista lankaa vaikka mielenkiinotisia artikkeleita luenkin. Piirrän hienon kaaviokuvan toiseudesta ja ykseydestä. Kahtaakohan tuon liittää esseeseen?

Kouluni oppilaat ovat tänään metsäretkellä. Olen pikkuisen kateellinen. Minä haluan mukaan. Mutta toisaalta...

Tämä opiskelukin on tosi jees.

Mitä jos en halua palata marraskuussa töihin? Mitä jos en enää sovi joukkoon?

Tiivistä!

Miten tiivistää 200 sivuinen kirja kolmeen sivuun? Hitostako minä tiedän, mutta kovasti yritän.

Eilen olin kovin kaikkivoipainen. Tänään istun kirjastossa ja kiskon tukkaa. Tieteellisestä tekstistä pitäisi muka löytää ydinasiat, teoriat ja vielä kommentoida niitä esimerkein ja pohtia omia eettisiä kantoja. Aika hankalaa, kun tuntuu, että 90% tieteellisyydestä on vain mutkikkaita korulauseita ja oman asiantuntijastatuksen vakuuttelua sivistyssanoilla.

"Pragmaattinen lähestyminen vallallaolevaan sosiologiseen eetookseen valmistaa yksilöä kriittiseen minäkuvan tarkasteluun". Kirjoitin ihan itse ja se on täyttä b***s*ittiä. Mutta ainakin kuulostaa sairaan hienolta. Mutta oikeasti: valtaosa tekstistä, jota luen kuulostaa juuri tuolta. Jos tuolla ei irtoa esseestä vitosta, niin millä sitten??

Ei sillä etteikö sanat olisi Vahvoja ja Tärkeitä. Mutta joskus yksinkertaisilla sanoilla saa vahvemman viestin perille kuin Isoilla sanoilla.

  " Kani, sanoi Puh itsekseen. 

Kani on sellainen että hänen kanssaan on mukava puhua. 

Hän puhuu järkevistä asioista.

 Hän ei käytä kummallisia ja vaikeita sanoja niin kuin Pöllö. 

Hän käyttää yksinkertaisia ja helppoja sanoja, sellaisia kuin: 

'Maistuisiko ruoka?' ja 'Ole hyvä, Puh'. 

Eiköhän olisi kaikkein viisainta mennä tapaamaan kania."

-Nalle Puh ja A. A. Milne

Tulin aamulla kirjastoon. Nyt harkitsen kotiinlähtöä. Onhan sentään perjantai, eikä tämä nyt oikein etene. Olen saanut aikaiseksi noin puoli sivua uutta tekstiä. Korjailin ja yhtenäistin vanhaa. Olosuhteisiin nähden se tuntuu ihan kohtuulliselta saavutukselta. Nyt on valmiina johdanto ja ensimmäinen sisältöluku. Jos nyt jotain positiivista, niin pääsen seuraavaksi uuden teoksen ja aihepiirin kimppuun. Ehkä se on jotain selkokielisempää.

Taidan käydä hakemassa suklaata....

Tähän voisi tottua

Opettelen pikkuhiljaa nauttimaan Omasta Aikataulusta. Olin sopinut eilisen vierailun puoleksi päiväksi. Pidin vapaan aamun. Kävin kaupassa ja brunssilla eräässä sinikeltaisessa firmassa. Brunssi on vain lantin kalliimpi, kuin mitä maksaisin koululounaasta. Minulla oli aikaa syödä enemmän kuin keskimääräinen 7 minuuttia. Se oli ihan plussaa.

Klo 12 alkaen olin yläkoulun pienluokan vieraana. Tutustuin uuteen opettajaan ja uuteen työtapaan ja yhteisöön. Oli tosi kivaa. Oppilaat leipoivat brownieita. Päästessäni kotiin kirjoitin heti raportin. Asiat ovat tuoreeltaan paremmin mielessä. Taisin tehdä hommia kahdeksaan asti. Muut verkkokurssilaiset pitävät minua varmaan hikipinkona kun 50% kaikista postauksista on minun. Ryhmässä on n. 25 opiskelijaa. Toisaalta arviointikriteerinä mainitaan aktiivinen osallistuminen, joten arvosanan ei ainakaan siitä pitäisi jäädä kiinni. Viimeinen vierailu on vasta parin viikon päästä. Annetaan muillekin mahdollisuus välissä raportoida omia kohteitaan.


Suunnitelma tulevalle parille viikolle:

• kurssin 1 tenttimateriaalin kertaus (tentti tasan kolmen viikon päästä)
• kurssin 2 suorittaminen itsearviointia vaille valmiiksi (tähän kurssiin on verkossa varattu 3kk mutta meinasin puristaa sen kuukauteen, puolet kasassa tähän mennessä)
• kurssin 3 esseen jatkaminen (tavoitteena saada n. 50% valmiiksi, nyt 20% plakkarissa)
• kurssin 5 verkkokurssin aloittaminen 16.9.
• kurssin 4 esseelle (15 sivua) en suo vielä ajatuksia.

Kurssit 1 ja 2 ovat siis tehokkaassa käsittelyssä, kolmosen esseetä kirjoittelen pikkuhiljaa sopivissa väleissä. Kun saan ykkösen ja kakkosen pois jaloista syyskuun aikana, otan nelosen ja vitosen aktiivisesti työn alle.

Suunnitelma tällä päivälle:

• lue tenttiin
• käy leffassa (Late Night).

Pitää vähän himmata opiskeluvauhtia. Muuten ei viimeiseksi opintokuukaudeksi (marraskuu) jää mitään tekemistä. Aluksi ajattelin että 25op ja 3 kk on aivan hurja tahti, enkä ollut varma saanko kaikkea suoritettua. En enää. Miten silloin opiskeluaikana tuntui, että teki töitä ihan hirveästi? Arvosanatavoitteena on kaikista kursseista 4-5.

Hikari.


ps. Voisko Äikänope tarkistaa kieliopin?

Vieraanvaraisuus

Herrasmies avasi minulle oven. Sanoi tervetuloa.

Kävin vierailulla Hempankaaressa, kehitysvammaisten työ- ja päivätoimintakeskuksessa. Kuulin ohjaajalta vähän keskuksen toiminnasta, sain kierroksen tiloissa ja tapasin avoimia ihmisiä. He halusivat tietää, miksi olin tullut. Yksi halusi tietää, miksi nimeni on Outi.

Lounasta söin kahvila Vohvelissa. Söin vohvelin. Olin ainoa asiakas. Palvelu oli kovin sympaattista. Taidan mennä toistekin. Ilman tätä tehtävää olisin tuskin eksynyt paikalle.

Kotona kirjoitin raportin.

Huomenna vierailulle ITU 2 - luokkaan. 

Eteenpäin

Yritin hyvällä omatunnolla pitää perjantaina rennon päivän, koska torstaina painoin duunia kuin pieni kone. Rento päivä onnistui, hyvä omatunto ei. Kun muut ovat koulussa ja töissä, niin on koko ajan olo, että saavutan liian vähän. On se kumma, että omassa päässä tämä (siis kai elämä ylipäätään) on joku hemmetin kilpailu siitä, kuka on hyödyllisin.

⇧    Aika diippiä 😜. 

Tämän päivän suunnitelma: eteen päin (⇦ tarkoituksella kirjoitettu erilleen). Aamulla 4 km:n ja 45 minuutin kävely. Tänään testissä kolmas lähialueen kirjasto. Toimi hyvin: avoin verkko, hiljainen huone, kivat maisemat. Jatkoin oppimistehtävän (esseen) kirjoittamista ja siihen liittyvän materiaalin lukemista. Tällä hetkellä valmiina on 3/15 sivua. Jei! Ei huono. Kunhan tämän blogitekstin tallennan, niin jatkan tuosta mihin jäin. Kävin puolilta päivin lounaalla, nopsasti marketissa hakemassa kroisanttia ja maitoa. Sitten tulin kotiin.

Enemmänkin tuo "lähde kotoa"-konsepti toimii siksi, että sillä saa hyvän alun päivän työskentelyyn. Löytyy oikea draivi. Näin olen analysoinut.

Mitäs huomenna... Vierailu vammaisten toimintakeskukseen ja siitä raportointi. Siinä siis suunnitelmaa kerrakseen.

Kuin olis kotiin tullut

Kiva päivä tänään.

Olin koko päivän vanhassa koulussani JOPO-luokan vieraana. Oppilaat olivat tosi kivoja, tunnelma jotenkin tosi rauhallinen. Tutut ja tuntemattomat opet ja ohjaajat ottivat opiskelijan sydämellisesti vastaan. Lounaaksi spagettia ja jauhelihakastiketta.

Perus koulupäivä siis. Oli kuin olis kotiin tullut. Päivästä poiki myös uusi vierailu ensi viikolle: sama koulu, eri luokka.

Muoks. klo 20:10

Voi hitsin pimpulat. Kirjoitin moodleen jo raportin vierailusta. Raportissa piti myös kirjoittaa siitä, mitkä lait ja asetukset ohjaavat kohteen toimintaa. Nyt on lakipykälät hallussa. Taidan olla vähän hikipinko: olen ainoa, joka tähän mennessä on tehnyt raportin tai keskustelunavauksen. Kirjoittakaa nyt jotain, että pääsen kommentoimaan!!

Mitä opiskelin tänään?

En mitään. Leikkasin nurmikon.

No, sen verran sain aikaiseksi, että laitoin viestejä ympäri ämpäri ja sainkin vastauksia moneen kysymykseen. Lähinnä selvittelin, miten kaupungissa hoidetaan erityispäivähoito ja mitä tukijärjestelmiä on eri ikäkausina. Päässä myös alkoi hahmottua esseerunko tälle pohjalle. Vierailupaikkani tukevat hyvin aihetta.

Huomenna on ekskursiopäivä JOPO-luokalle. Vien herkkuja.

Verkostoitumista

Maanantaina olin aika saamaton. Tekosyynä se, että kuskasin lapsia hammaslääkärin ja koulun väliä. Ilmoitin lapsille, että aion tulla kouluvierailulle Kodin ja koulun - päivänä. Nyt se kerrankin on mahdollista joustavan aikataulun takia. Open työssä on paljon hyviä käytännön puolia, kuten pitkät lomat, mutta joustamattomuus on niitä harvoja huonoja. Tämä äiti ei kovin moniin omien lasten kevätjuhliin pääse.

Sen verran sain aikaiseksi, että sain järjestettyä kaksi neljästä vierailupaikasta. Tänään varmistui kolmas. Tavoitteena on saada vierailut tehtyä tämän ja ensi viikon aikana. Sen jälkeen vierailuista pitää raportoida. Se on nyt maanantaina alkaneen verkkokurssin ensimmäinen tehtävä. Toisena tehtävänä on kirjallisuuteen tutustuminen sekä keskustelun avaus ja kommentointi siihen liittyen. Olin hommannut kirjat jo hyvissä ajoin etukäteen, joten tehtävän aloitus oli helppo. Sain tänään tehtyä ensimmäisen avauksen, josta olin varsin ylpeä.

Siihen menikin sitten melkein koko päivä. Olin valmis vasta kuuden jälkeen. Läppärin ja kirjojen tuijottelua siis kerrakseen. Haastavinta ehkä oli pitää mielessä tehtävänanto ja aihe: ajatus lähtee helposti rönsyilemään ja kohta kirjoitan piirakkareseptiä kun itseasiassa piti kertoa puutarhanhoidosta. 

Verkkokurssin kolmas tehtävä on essee ja neljäs ja viimeinen itsearviointi. Niiden aika on sitten tuonnempana.

Pitäisi varmaan kehittää huomiselle joku suunnitelma. Nyt ei vaan jaksa..

Oppimistehtävä

Tänään osoitteena lähikirjasto. 3,vähän päälle km reipas aamukävely taittui aikaan 35min poutasäässä. Olin 5min etuajassa, joten jouduin hetken odottamaan kirjaston aukeamista.

Paneuduin pari päivää sitten aloittamaani oppimistehtävään. Kirjallisuudesta pitää laatia vuoropuheleva tiivistelmä omin kommentein. Varsinaisen tekstin tavoitepituus on noin15 sivua. Tehtävä on jaettu neljään aihepiiriin, joihin jokaiseen kuuluu 1-6 lähdeteosta. Sain ensimmäiseen teemaan kasaan yhden sivun ja ekan artikkelin kahlattua läpi. Jee! Enää 14 sivua jäljellä!

Yksi opintopiste vastaa laskennallisesti 27 tunnin työtä. 5op on siis 135 tuntia duunia. Jos päivässä painaa 5h hommia, niin tämän oppimistehtävän tekoon pitäisi käyttää aikaa viisi kokonaista viikkoa. Tuskaa helpottaa akateeminen vartti, joten onneksi tuosta ajasta saa laskea 1/4 pois, eli reilun viikon. Eikä pidä unohtaa akateemista vapautta.

Koska en tiennyt, saako kirjastossa syödä, yritin vaivihkaa tunkea lounassalaattia suuhun työn lomassa. En jaksanut pakata kaikkia tavaroita reppuun, jotta olisin voinut lähteä ulos puiston penkille syömään. Reksin sanoin "on helpompi pyytää anteeksi kuin saada lupa". Terkkuja vaan sinne kouluun!

3,vähän päälle kilometriä kävelyä takaisin kotiin. Hei! Nythän alkoikin jo viikonloppu.

Diagnoosievaluointivalideetti

Nyt kyllä huomaa, miksi opiskelu kotona ei kannata. Eihän tästä tule yhtään mitään.

Täksi päiväksi ei ollut tarkkaa opiskelusuunnitelmaa, paitsi lukea eka tenttikirja loppuun. Sitä ei ole jäljellä kuin muutama sivu, mutta huomaan lukeneeni yhtä sivua jo ties miten monta kertaa. Välissä olen lukenut kurssien suoritusohjeita, opiskellut viittaustekniikkaa ja katsellut orintaatiovideoita. Olen myös yrittänyt järjestää päässäni aikataulua. Suunnitelma on läjä post it -lappuja, jotka kertovat milloin on tentti, milloin alkaa verkkokurssi, mitkä artikkelit pitää lukea.

Huono omatunto alkaa vaivata, kun en ole saanut tänään mitään konkreettista aikaiseksi. Onneksi verkkokurssi alkaa maaantaina, niin saan (toivottavasti) spesifejä tehtävänantoja. Niitä osaan seurata ja noudattaa. Olisin pärjännyt varmasti hyvin armeijassa. Eipä tullut mentyä. Ei tullut silloin mieleen. Enää eivät edes huolisi. Olen huono epämääräisissä määreissä. "Etene omaan tahtiin". Pah!

Jos joku on lukenut kirjan Idiootit ympärilläni (Thomas Erikson), niin ymmärtää, kun kerron olevani sininen.

Sataa

Taitaa olla syksy. Sataa vettä. Niin satoi myös aamulla.

Bussilla kirjastoon. Kello on 8:30. Miten täällä kirjastossa on näin huono ilma? Läppäri ei meinaa yhdistyä verkkoon. Mies kiipeää tikkailla ja ronklaa kirjaston kattopaneeleiden takana jotakin. Tunkee sinne jotain kaapelia. Kauhea räminä. Miksi näistä kuulokkeista ei kuulu mitään? Mallia vanhat ja johdolliset vastamelukuulokkeet tarvitsevat pariston toimiakseen. Onneksi on varaparisto mukana. Voi räkä! Mukana on AA paristo. Pitäisi olla AAA. Mies säätää tikkailla. Onneksi on nappikuulokkeet mukana. Läppäri ei meinaa löytää bluetoothia. Viimein. Jatkan luentoja. Nousen välillä seisomaan. Hartiat ovat jumissa. Löydän taas oppimateriaalista omituisen taulukon, jossa prosenttiosuuksissa ei ole mitään järkeä. Summa on yli 100%.  Tämä on jonkun pro gradu - tutkielma. Ehkä en vain tajua jotakin. Onkohan täällä ilmanvaihto päällä? Joko tuo mies lopettaisi noiden tikkaiden siirtelyn? Vähän matkan päähän istuu resuinen mies lukemaan kirjaa haisten viinalle. Päätä särkee. Kello on 10:30. Päätän katsoa vielä yhden luennon ja lähteä sitten hakemaan jotakin syötävää. Hiljaiseen huoneeseen tulee kirjaston työntekijä kertomaan, että tila on klo 12 alkaen varattu luokkavierailulle. Tänne ei siis ole asiaa enää tunnin päästä. Seuraava bussi lähtee klo 11:12. Taidankin mennä sillä takaisin kotiin. Syömään ja jatkamaan hommia kotisohvalla. Niin teen.


Olin siis kotona jo ennen puolta päivää. Sain katsottua kaikki ensimmäisen kurssin luennot loppuun. Aloitin myös kirjoittamaan seuraavan kurssin oppimistehtävää. Se vaikutti aika suoraviivaiselta, mutta materiaalia on paljon. Aiheena on vammaisuus tiedollisena ja kokemuksellisena ilmiönä. Etsin siihen liittyvää kirjallisuutta ja tein varauksia kirjastosta. Tampereen kirjastoissa on hyvin saatavana kurssiaineistot.

Kello läheni neljää. Villakoiria nurkassa. Imuroin.

Taidan jäädä huomenna suosiolla kotiin.



***

Ei muuten ikinä pitäisi lukea vanhoja tekstejä. Jälkeenpäin omat sanat kuulostavat aina tosi tyhmiltä.

Kotipäivä

Eilen maanantaina pidin etäpäivän. Vai lähipäivän? Riippuen katsontakulmasta. Minulla oli pari juoksevaa asiaa hoidettavana, joten ratkaisu olla kotona oli käytännöllinen.

Eilen oli lukupäivä: pääsin hyvin eteenpäin tenttikirjalisuudessa. Luin lähinnä kuurojen ja sokeiden koulutuksen kehityksestä Suomesa. Mielenkiintoista muuten, että viittomakielen käyttö opetuksessa oli kielletty 1900-luvun alusta aina 60-luvulle asti, ja yritettiin kieltää myös vapaa-ajalla (Muuttuvat marginaalit). Eläköön kansalaistottelemattomuus!

Tänään jatkan kyseistä teosta. Yritän saada sen luettua kokonaan. Välissä pitää käydä lenkillä ja syödä lounasta. Muuten pää hajoaa. Myös tänään pidän kotipäivän. Sade ei houkuta pyöräilemään läppäri repussa.

Tällä hetkellä en koe olevani yhteiskunnalle kovin hyödyllinen kansalainen. Lusmuan kotona ja elän yhteiskunnan varoin. Toisaalta minulla on mielekästä tekemistä ja olen saanut pidettyä kiinni opiskelusuunnitelmasta. Ensimmäisen kurssin materiaali on minulla jo varsin hyvin hallussa vaikka tenttiin on vielä reilu kuukausi aikaa. Ensi maanantaina alkaa verkkokurssi, johon liittyy kirjallisuuteen pohjautuvia kirjallisia tehtäviä sekä vierailuja. Vierailukohteet järjestän itse. Odotan sitä mielenkiinnolla.

Tähän kiireettömyyteen voisi tottua. Toisaalta siihen saattaa myös kyllästyä. Miltähän mahtaa tuntua kolmen kuukauden kuluttua?


Muoks. klo 10:50

"Poikkeavuuden tai erityisyyden täsmentämisessä suhteessa normaliteettiin tarvitaan tällöin jokin polity-tyyppinen menettelytapa, joka määrittää normaalin ja patologisen välistä rajaa. Tällainen menettelytapa ja käytäntö on moderneille yhteiskunnille tyypillinen biopoliittinen hallinnointi. Sen avulla kyetään puuttumaan poikkeuksien aiheuttamiin häiriöihin tai niiden uhkiin. (ks. Hänninen & Karjalainen 1997). Nimenomaisesti tässä kohtaa koulutuspoliittisesti on olemassa biopolitiikan avulla määrittyvä erityisopetuksen (rakenteellisesti) tarkoituksenmukainen muoto. Normaliteetin rajat ovat tällaisessa valikoimisprosessissa määriteltävissä modernin yhteiskunnan biopoliittisena rakenteena." (Muuttuvat marginaalit, s. 126)

Ööööö.. What?? Nyt en kyllä ymmärtänyt lukemaani. Miksi pitää ilmaista asiat näin vaikeasti? Tässä ehkä puhutaan siitä, miten määritellään "normaali" tai "poikkeava" oppilas. Kuka tarvitsee tai ansaitsee erityisopetusta? Riippuu keneltä kysytään ja kuka tarvetta määrittelee.


Muoks. klo 12:00

Kirjan ovat kirjoittaneet humanistit. 9-vuotisen peruskoulun erityisopetuksessa olevien määrä on kasvanut n. 17000  oppilaasta (v. 1999)  n. 32000 oppilaaseen (v. 2005).  Kirja väittää, että kasvua on ollut "lähes 50%". Kyllä matemaatikko laskee, että kasvu on ollut lähes 90% näiden vuosien välillä. Kokonaiskasvun voit laskea itse (kasvu : v. -99 oppilasmäärä). Vitsarit! Pitääkö minun laskea kaikki kirjan tilastotiedot uudestaan vai luotanko kirjoittajaan?? Vähän samansuuntaseen ongelmaan törmäsin kirjassa Erityispedagogiikan perusteet (Moberg ym., 2015). Kuvaajassa (s.43), joka niinikään käsitteli erityisopetuksessa olevien oppilaiden lukumäärää, x-akselin asteikko ei ollut lineaarinen, joten käppyrä oli harhaanjohtava ja kasvu näytti jyrkemmältä kuin todellisuus.  

Huoh. Taidan kiinnittää huomiota epäolennaiseen. Tänään ei oikein sivut solju ja tieto kartu.

Uusi päivä

Uusi päivä. Samanlainen kuin vanha päivä.

Tänään menin samalla kaavalla kuin eilen. Pyörällä 10km kirjastoon, jossa olin jo kasin jälkeen. Pari tuntia tiukkaa opiskelua: verkkoluentoja, videoklippejä, artikkelien lukemista, muistiinpanoja. Ajattelin olla opiskelijabudjetilla säästeliäs, joten kävin lähikaupassa hakemassa evästä. Ja pah, se mitään säästänyt. Saman verran kului rahaa kuin eilisellä ravintolalounaalla, vaikka ostin vain juomaa, smoothieta, pari banaania, kolmioleivän ja jälkkärikorvapuustin. Istuin puistossa syömässä parin naakan kaverina ja palasin sitten kirjastoon jatkamaan.

Aivoni jaksavat näköjään sen pari tuntia tehokkaasti keskittyä. Yhden aikaan ei ajatus enää pysynyt kasassa, mutta aloitin silti lukemaan toista tenttikirjaa. Se osoittautui yllättävän joutuisaksi. Kahdelta lähdin kotiin päin.

Kirjastolle on lähinnä alamäkeä. Kotiin on lähinnä ylämäkeä. 10 km taittui 40 minuutissa.

Hiljainen tila

Lukuvuosi alkoi tänään. Herätyskello herätti jo 6:40, mutten pitänyt kiirettä, koska halusin olla kotona, kun lapset lähtivät kouluun. Vaikka molemmat ovatkin jo kokeneita koululaisia, eka päivä silti aina vähän tärisyttää. Niin minuakin. Tällä kertaa tärinä oli kyllä aika omituista, koska kukaan ei odottanut minua mihinkään aikataulun tai vaatimusten kanssa.

Ruisleivät naamaan ja reppu selkään! Tavallisen päivän aikana koulussa tulee käveltyä kohtalaisesti  ja askelmittari näyttää työpäivän päätteeksi keskimäärin 5000-7000 askelta. Seuraavat kolme kuukautta nyhjään lähinnä läppärin edessä tai kirja kourassa. En halua sammaloitua, joten päätin että liikun polkupyörällä ja kävellen. Tänä aamuna polkaisin pyörällä 10km kirjastoon. Kyllä löytyisi kirjasto läempääkin, mutta suppeamilla aukioloajoilla. Lisäksi on hyvä tekosyy liikkua, kun lähtee vähän kauemmaksi kotoa. Eipä tule myöskään pakottavaa tarvetta siivota/pyykätä/silittää.

Olin kirjastossa ysiltä. Löysin hiljaisen huoneen. Sinne asetuin. Hiljaisessa huoneessa on vain sellainen juttu, että ilmanvaihto on kaikkea muuta kuin hiljainen, ulkoa kuuluvat liikenteen äänet ovat kaikkea muuta kuin hiljaisia. Siis sillon kun on hiljaista. Halleluja vastamelukuulokkeet!! Niillä pääsee omaan pieneen kuplaan.







Tällä hetkellä työn alla on erityispedagogiikan perusteet. Oppimateriaaliin kuuluu kirjallisuutta, tallenneluennot, pari artikkelia.  Kirja on kulkenut repussa mukana joka paikkaan jo heinäkuusta asti. Tentti on syyskuussa. Suoritan sen etätenttinä, jolloin tenttiaika on määrätty ja rajattu ja palautus tehdäänn sähköisesti tiettyyn kellonlyömään mennessä. Materiaali saa olla esillä. Tenttisuoritus ladataan plagioinnintunnistusjärjestelmään, joten "ctrl+c, ctrl+v ":n voi unohtaa.

Tänään kahlasin läpi artikkelit ja aloitin luennot. Välissä kävin lounaalla läheisessä kuppilassa: persaus ja aivot eivät kestä vireänä yhtäjaksoista monen tunnin istumista. Kun kello alkoi lähetä kahta, huomasin, että ajatus ja katse pysyivät yhä vähemmän läppärin ruudussa ja yhä enemmän ikkunassa.

Oli aika lähteä kotiin.



-Outi

Kun opettajasta tuli opiskelija

Heippa,

Nyt kun opeuraa on takana reipas kymmenen vuotta, niin pikkuhiljaa tiedän luulen tietäväni, mitä haluan tehdä isona. Haluan edelleen ehdottomasti olla opettaja ja nimenomaan yläkoulun aineenopettaja. Opetan matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, joista matikka on ehdottomasti lempilapseni. Olen aika haka erityisesti sen opettamisessa. Mielestäni. Fysiikka ja kemia ovat kyllä tosi mielenkiintoisia, mutta koska olen teoreetikko, matikka on aina resonoinut jotenkin oikealla taajuudella. Vuosien aikana on tullut vastaan kaikenmoisia oppilaita, joista sielussa ovat saaneet erityisen paikan semmoiset, jotka ovat osoittaneet oman vajavaisuuteni opettajana, mutta jotka vielä tekemieni tyhmien virheiden ja kaiken vaikean jälkeen haluavat pelata kanssani Aliasta. Toiveena ja haaveena on saada laaja-alaisen erityisopettajan pätevyys ja ehkä tulevaisuudessa tehdä matikan opetuksen rinnalla erkkaopen työtä.

Hain ja sain virastani 3kk virkavapaata. Tänä aikana aion suorittaa erityispedagogiikan perusopinnot 25op (Jyväskylän avoin yliopisto). Opinnot voi suorittaa täysin etäopintoina. Vaikka käytännössä kurssit 5kpl voisi suorittaa työn ohessa, haluan tehdä ne kunnolla ja hyvin arvosanoin ja antaa aikaani vielä perheellenikin. Taloudellisesti täysipäiväinen opiskelu on mahdollista aikuiskoulutustuen turvin, jota saan n. 1700€/kk miinus verot (Työllisyysrahasto). Tuon nyt uskaltaa sanoa ääneen, koska opettajan palkkataulukot löytyvät ihan Internet-haulla ja Työllisyysrahaston sivun laskuri kertoo aikuiskoulutusrahan suuruuden. Perusopintojen jälkeen en ole vielä mitään uutta, mutta saan oikeuden hakea erityispedan aineopintoihin, joiden suorittaminen antaisi minulle laaja-alaisen erkkaopen pätevyyden.

Opettajien lukuvuosi alkoi täällä meillä päin tiistaina 6.8. kahdella VESO/KIKY -päivällä. Olin siellä mukana suunnittelemassa tulevaa kouluvuotta, kuulemassa käytänteistä ja muistuttamassa kesän jälkeen mieleen, mitä kaikkea open kuuluu tehdä. Huomenna torstaina alkaa oppilailla koulu. Oudolta tuntuu se, että en ole aloittamassa lukuvotta heidän kanssaan. Suuntaan aamulla kirjastoon tenttikirjojen ja läppärin kanssa.

Niin opettajasta tuli opiskelija. Töihin palaan marraskuun puolivälissä. Veikkaan, että ennättää tulla ikävä töihin. Kova ikävä.

-Outi