Eilen olin kovin kaikkivoipainen. Tänään istun kirjastossa ja kiskon tukkaa. Tieteellisestä tekstistä pitäisi muka löytää ydinasiat, teoriat ja vielä kommentoida niitä esimerkein ja pohtia omia eettisiä kantoja. Aika hankalaa, kun tuntuu, että 90% tieteellisyydestä on vain mutkikkaita korulauseita ja oman asiantuntijastatuksen vakuuttelua sivistyssanoilla.
"Pragmaattinen lähestyminen vallallaolevaan sosiologiseen eetookseen valmistaa yksilöä kriittiseen minäkuvan tarkasteluun". Kirjoitin ihan itse ja se on täyttä b***s*ittiä. Mutta ainakin kuulostaa sairaan hienolta. Mutta oikeasti: valtaosa tekstistä, jota luen kuulostaa juuri tuolta. Jos tuolla ei irtoa esseestä vitosta, niin millä sitten??
Ei sillä etteikö sanat olisi Vahvoja ja Tärkeitä. Mutta joskus yksinkertaisilla sanoilla saa vahvemman viestin perille kuin Isoilla sanoilla.
" Kani, sanoi Puh itsekseen.
Kani on sellainen että hänen kanssaan on mukava puhua.
Hän puhuu järkevistä asioista.
Hän ei käytä kummallisia ja vaikeita sanoja niin kuin Pöllö.
Hän käyttää yksinkertaisia ja helppoja sanoja, sellaisia kuin:
'Maistuisiko ruoka?' ja 'Ole hyvä, Puh'.
Eiköhän olisi kaikkein viisainta mennä tapaamaan kania."
-Nalle Puh ja A. A. Milne
Tulin aamulla kirjastoon. Nyt harkitsen kotiinlähtöä. Onhan sentään perjantai, eikä tämä nyt oikein etene. Olen saanut aikaiseksi noin puoli sivua uutta tekstiä. Korjailin ja yhtenäistin vanhaa. Olosuhteisiin nähden se tuntuu ihan kohtuulliselta saavutukselta. Nyt on valmiina johdanto ja ensimmäinen sisältöluku. Jos nyt jotain positiivista, niin pääsen seuraavaksi uuden teoksen ja aihepiirin kimppuun. Ehkä se on jotain selkokielisempää.
Taidan käydä hakemassa suklaata....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi kiva, jos jättäisit kommentin!