Ylpeyttä

Viimeiset viisi päivää olen painanut duunia kuin pieni eläin. Sen huomaa jo tuloksistakin. Ja kireistä suupielistä. Ja hartioista. Ja  otsarypystä. Tein jonkun epävirallisen essee-ennätyksen, ainakin henkilökohtaisen, ja vääsin 7 sivua tieteelistä tekstiä kahdessa päivässä! Palautin esseen, viimeistelin oppimispäiväkirjan. Nyt on  siis jo plakkarissa  4/5 kurssia. Wuhuu!

Tässä saa nyt erittäin hyvällä omatunnolla ja ilman minkäänlaisia suorituspaineita lähteä syylomailemaan viikoksi. Fyysisesti tuskin siirryn työpaikalta (lue: kotoa)  mihinkään kauas, mutta henkisesti sitäkin kauemmas. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että viimeiselle kurssille jää aikaa se neljä viikkoa loman jälkeen ennen työhönpaluuta. Tässähän saattaa ennättää pitää toisenkin syysloman ennen marraskuun puoliväliä. Ei huono.

Töihin palaan 18.11. Vielä en aio miettiä sitä.

Lätinää

Mitä teen nyt?

Välttelen esseen kirjoittamista 😂

Aloitin tässä aamulla reippaasti kurssin 105 esseetä, ja sainkin jo rakenteen suunniteltua ja ensimmäisen sivun kirjoitettua. Yritän tämän päivän aikana saada vielä ainakin toisen sivun aikaiseksi. Olisi mahtavaa, jos ennen lomaa esseestä olisi valmiina jo lähes puolet.

Tajusin juuri, että syysloman jälkeen opintovapaata on jäljellä enää neljä viikkoa! Ensimmäisinä opintovapaan viikkoina oli tosi vaikea päästää irti töistä. Seurasin joka päivä Wilmaa ja halusin pysyä kärryillä mitä tapahtuu, osallistua. Oli koko ajan jotenkin kateellinen olo, kun muut saivat jatkaa töitä ja sitä elämää eteenpäin. Ei niin, että olisin jotenkin riippuvainen työnteosta, mutta onhan se omanlainen yhteisönsä johon kuulua. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että olen ihan tippunut siitä kaikesta enkä enää kuulu joukkoon. Hyvin ovat pärjänneet ilman minua. Vähän pelottaa tärisyttää palata töihin. Mitä jos en enää osaa? Lueskelen yhä Wilmaa ehkä kerran viikossa, jotta suunnilleen tiedän, mikä on meininki. Jotain Halloween hässäkkää siellä suunnitellaan.

Opintovapaa oli kyllä ihan oikea ratkaisu. Olen saanut sopivasti etäisyyttä työhön. Stressitasot ovat olleet ihan pohjamudissa ja hyvä niin. Olen tässä jo lähestulkoon päättänyt hakea ensi lukuvuodeksi Helsinkiin opiskelemaan, Jyväskyläkin on vaihtoehto. Todennäköisyydet sisäänpääsylle eivät vain ole puolellani: keskimäärin 150 hakijasta 15 valitaan, lyhyellä matikalla 10%. Ja sitten on vielä se, että pitäisi olla aika paljon poissa kotoa lähiopintojaksoilla. Se arvelluttaa.

Pitää sitä siis vielä fundeerata ja siitä kotona jutella.

Opiskelijan lounas

Turhautumista ja voitonriemua

Huomaan, että olen varsin hyvä asettamaan itselleni tavoitteita ja pitämään niistä kiinni. Tosi hyvin olen pysynyt aikataulussa ja suunnitelmassa.

Viimeisen viikon olen pakertanut Erip3 Vammaisuus, moninaisuus ja ammatillinen kasvu- oppimistehtävää. Toisin sanoen kirjoittanut 15 sivuista esseetä pohjautuen noin kymmeneen lähdeteokseen. Aloitin tuon urakan jo elokuussa, välissä oli pitkä tauko ja nyt taas iskin siihen kiinni apinan raivolla. Istumalihakset ja hermot ovat olleet kovilla. Tänään sain sen viimein palautettua. Voittajafiilis! Kurssin arviointiin saattaa mennä tovi jos toinenkin, mutta onhan tässä aikaa. Uskoisin tai ainakin toivoisin saavani nelosen, mutta olen laskenut tavoitteitani ja kolmonenkin kelpaa. On niin vaikea tietää, mitä sensori pitää tärkeänä. Se voi kovasti poiketa siitä, mikä minusta on oleellista.

Saldo on siis tähän mennessä tämä:

Erip101 Erityispedagogiigan perusteet suoritettu arvosanalla 4
Erip 102 Erityiskasvatuksen toimintaympäristöt ja yhteistyöverkostot suoritettu arvosanalla 3
Erip103 Vammaisuus, moninaisuus ja ammatillinen kasvu arvioitavana

Erip105 Oppimisen ja osallistumisen tukeminen , esseetä (7sivua) vaille valmis

Erip 104 Yksilöllisyys oppimisessa ja osallistumisessa (essee 15 sivua, en ole aloittanut)


Tuosta opintojaksosta 105 palautimme ryhmän kanssa jo PP-esityksen, aiheena tukiesimerkit. Lisäksi olen vastannut jo käsitteiden määrittely -tenttiin. Lokakuun aikana aion saada 105:n valmiiksi. Kirjoitan esseetä noin sivun tai kaksi päivässä. Nihkeänä päivänä puolikkaan. Sen jälkeen voinkin loppuajan keskittyä viimeiseen oppimistehtävään, jonka kirjoittamiseen minulla jäänee aikaa n. 3 viikkoa.

Ensi viikon aion pitää lomaa!!

Suolijärvi, Hervanta