Lätinää

Mitä teen nyt?

Välttelen esseen kirjoittamista 😂

Aloitin tässä aamulla reippaasti kurssin 105 esseetä, ja sainkin jo rakenteen suunniteltua ja ensimmäisen sivun kirjoitettua. Yritän tämän päivän aikana saada vielä ainakin toisen sivun aikaiseksi. Olisi mahtavaa, jos ennen lomaa esseestä olisi valmiina jo lähes puolet.

Tajusin juuri, että syysloman jälkeen opintovapaata on jäljellä enää neljä viikkoa! Ensimmäisinä opintovapaan viikkoina oli tosi vaikea päästää irti töistä. Seurasin joka päivä Wilmaa ja halusin pysyä kärryillä mitä tapahtuu, osallistua. Oli koko ajan jotenkin kateellinen olo, kun muut saivat jatkaa töitä ja sitä elämää eteenpäin. Ei niin, että olisin jotenkin riippuvainen työnteosta, mutta onhan se omanlainen yhteisönsä johon kuulua. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että olen ihan tippunut siitä kaikesta enkä enää kuulu joukkoon. Hyvin ovat pärjänneet ilman minua. Vähän pelottaa tärisyttää palata töihin. Mitä jos en enää osaa? Lueskelen yhä Wilmaa ehkä kerran viikossa, jotta suunnilleen tiedän, mikä on meininki. Jotain Halloween hässäkkää siellä suunnitellaan.

Opintovapaa oli kyllä ihan oikea ratkaisu. Olen saanut sopivasti etäisyyttä työhön. Stressitasot ovat olleet ihan pohjamudissa ja hyvä niin. Olen tässä jo lähestulkoon päättänyt hakea ensi lukuvuodeksi Helsinkiin opiskelemaan, Jyväskyläkin on vaihtoehto. Todennäköisyydet sisäänpääsylle eivät vain ole puolellani: keskimäärin 150 hakijasta 15 valitaan, lyhyellä matikalla 10%. Ja sitten on vielä se, että pitäisi olla aika paljon poissa kotoa lähiopintojaksoilla. Se arvelluttaa.

Pitää sitä siis vielä fundeerata ja siitä kotona jutella.

Opiskelijan lounas