Eilen oli lukupäivä: pääsin hyvin eteenpäin tenttikirjalisuudessa. Luin lähinnä kuurojen ja sokeiden koulutuksen kehityksestä Suomesa. Mielenkiintoista muuten, että viittomakielen käyttö opetuksessa oli kielletty 1900-luvun alusta aina 60-luvulle asti, ja yritettiin kieltää myös vapaa-ajalla (Muuttuvat marginaalit). Eläköön kansalaistottelemattomuus!
Tänään jatkan kyseistä teosta. Yritän saada sen luettua kokonaan. Välissä pitää käydä lenkillä ja syödä lounasta. Muuten pää hajoaa. Myös tänään pidän kotipäivän. Sade ei houkuta pyöräilemään läppäri repussa.
Tällä hetkellä en koe olevani yhteiskunnalle kovin hyödyllinen kansalainen. Lusmuan kotona ja elän yhteiskunnan varoin. Toisaalta minulla on mielekästä tekemistä ja olen saanut pidettyä kiinni opiskelusuunnitelmasta. Ensimmäisen kurssin materiaali on minulla jo varsin hyvin hallussa vaikka tenttiin on vielä reilu kuukausi aikaa. Ensi maanantaina alkaa verkkokurssi, johon liittyy kirjallisuuteen pohjautuvia kirjallisia tehtäviä sekä vierailuja. Vierailukohteet järjestän itse. Odotan sitä mielenkiinnolla.
Tähän kiireettömyyteen voisi tottua. Toisaalta siihen saattaa myös kyllästyä. Miltähän mahtaa tuntua kolmen kuukauden kuluttua?
Muoks. klo 10:50
"Poikkeavuuden tai erityisyyden täsmentämisessä suhteessa normaliteettiin tarvitaan tällöin jokin polity-tyyppinen menettelytapa, joka määrittää normaalin ja patologisen välistä rajaa. Tällainen menettelytapa ja käytäntö on moderneille yhteiskunnille tyypillinen biopoliittinen hallinnointi. Sen avulla kyetään puuttumaan poikkeuksien aiheuttamiin häiriöihin tai niiden uhkiin. (ks. Hänninen & Karjalainen 1997). Nimenomaisesti tässä kohtaa koulutuspoliittisesti on olemassa biopolitiikan avulla määrittyvä erityisopetuksen (rakenteellisesti) tarkoituksenmukainen muoto. Normaliteetin rajat ovat tällaisessa valikoimisprosessissa määriteltävissä modernin yhteiskunnan biopoliittisena rakenteena." (Muuttuvat marginaalit, s. 126)
Ööööö.. What?? Nyt en kyllä ymmärtänyt lukemaani. Miksi pitää ilmaista asiat näin vaikeasti? Tässä ehkä puhutaan siitä, miten määritellään "normaali" tai "poikkeava" oppilas. Kuka tarvitsee tai ansaitsee erityisopetusta? Riippuu keneltä kysytään ja kuka tarvetta määrittelee.
Muoks. klo 12:00
Kirjan ovat kirjoittaneet humanistit. 9-vuotisen peruskoulun erityisopetuksessa olevien määrä on kasvanut n. 17000 oppilaasta (v. 1999) n. 32000 oppilaaseen (v. 2005). Kirja väittää, että kasvua on ollut "lähes 50%". Kyllä matemaatikko laskee, että kasvu on ollut lähes 90% näiden vuosien välillä. Kokonaiskasvun voit laskea itse (kasvu : v. -99 oppilasmäärä). Vitsarit! Pitääkö minun laskea kaikki kirjan tilastotiedot uudestaan vai luotanko kirjoittajaan?? Vähän samansuuntaseen ongelmaan törmäsin kirjassa Erityispedagogiikan perusteet (Moberg ym., 2015). Kuvaajassa (s.43), joka niinikään käsitteli erityisopetuksessa olevien oppilaiden lukumäärää, x-akselin asteikko ei ollut lineaarinen, joten käppyrä oli harhaanjohtava ja kasvu näytti jyrkemmältä kuin todellisuus.
Huoh. Taidan kiinnittää huomiota epäolennaiseen. Tänään ei oikein sivut solju ja tieto kartu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi kiva, jos jättäisit kommentin!