Matikan opesta tuli erkkaope

Suoritin lukuvuonna 2021-2022 erilliset erityisopettajan opinnot Jyväskylän yliopistossa. Olin opintovapaalla syyskuusta huhtikuuhun. Olisin voinut olla koko lukuvuodenkin opintovapaalla, mutta se ei ollut taloudellisesti järkevää. Nautin opiskelusta valtavasti.

Jyväskylän yliopiston Mattilanniemen kampus joulukuussa 2021

Iso osa opinnoista oli etäopintoja. Koronan jälkimainingeissa syyslukukauden 2021 lähiopetusjaksoista toteutettiin osa etäopintoina. Joulun lähestyessä lähijaksot kuitenkin toteutettiin Jyväskylässä. Kaiken kaikkiaan lähijaksoja ennätti olla neljä, kukin 3-5 päivää. Jyväskylän Forenom tuli tutuksi.

Jyväskylän Forenom

Palasin pääsiäisenä 2022 töihin omaan matikan open virkaani. Keväällä kyselin silloisesta koulustani, josko heillä olisi minulle hommia erkkaopena. Tartuin kuitenkin tarjoukseen aikaisemmasta koulustani, ja aloitin lukuvuoden 2022-2023 laaja-alaisena erityisopettajana. Kuin olisi kotiin tullut. 

Niin matikan opesta tuli erkkaope.

Nyt olen kolmatta vuotta erityisopettajana. Koen tämän omakseni. Tosi autonomista hommaa. Verrattuna aineenopetukseen, laaja-alaisena erkkaopena täytyy olla tosi joustava ja kykenevä tekemään valintoja lennosta omatoimisesti. Pääsen yhä opettamaan paljon matemaattisia aineita (, mikä on tosi kivaa), lisäksi lähinnä äikkää, enkkua ja ruotsia.

Rapolan linnavuori, Valkeakoski

            

Opintovapaa

 Hain talvella 2020 Helsingin yliopistoon erillisiin erityisopettajaopintoihin. En päässyt. Valintakoe oli ihan tyhmä. Selvästi humanistin tekemä.

Hain talvella 2021 uudestaan. En päässyt. Jäin 1. varasijalle. Valintakoe oli ihan yhtä tyhmä ja selvästi humanistin tekemä. Tein oikaisupyynnön valintakokeen arvioinnista. Valitin kahdesta tehtävästä, joiden vastauksen oikeellisuudesta olin eri mieltä, Toinen valituksista hyväksyttiin, toinen hylättiin. Tämä ei riittänyt muuttamaan valintatulosta. Olisin tarvinut molempien valitusten hyväksymistä.

Hain talvella 2021 myös Jyväskylän yliopistoon erkkaopintoihin.Valintakoe oli sekin humanistien tekemä, mutta järkevämpi kuin Helsingissä. Tämän otannan perusteella ei siis voi vetää johtopäätöksiä siitä, kuinka hyvin humanistit osaavat tehdä valintakokeita. 😉 (Älkää humanistit loukkaantuko. Arvostan teitä paljon. Tälläinen putkiaivo vain ei aina pysty ymmärtämään ajatuksenjuoksua, joka vaatii tulkintaa ja rivienvälistä lukemista.) Sain Jyväskylän valintakokeesta huippupisteet.

Hain opintovapaata töistä. Olen nyt ollut virallisesti opiskelija 13.9.2021 lähtien. Opintovapaani kestää pääsiäiseen 2022 asti.

Olen innoissani. Muutaman kuukauden opintovapaa työstä on tarvetullutta vaihtelua. Tykkään kyllä työstäni paljon, mutta 15 vuoden jälkeen uudet kuviot virkistävät. Lisäksi opiskelu on kivaa taas pitkästä aikaa.

Tällä hetkellä työn alla on opetushallinnon opinnot. Yllättäen aihe onkin todella mielenkiintoinen ja tällaiselle putkiaivolle lainsäädäntö on riittävän kirjaimellista ja yksiselitteistä. Ensi viikko on opinnoissa intensiiviviikko: aikataulutettuja luentoja ja ryhmätunteja on runsaasti.

Töihin

Opintovapaa on ohi. Omituista. Hermostuttaa mennä töihin. Mitä jos en enää osaa?

Joka tapauksessa on kivaa palata. Kävin viime viikolla tekemässä koululla tilannepäivityksen. En edes osannut enää laitaa tykkiä päälle. Puolessa vuodessa kummasti ruostuu taidot.

KAIKKI TEHTÄVÄT PALAUTETTU!

Voi vitsarit! Done and Done.

Tässähän on yli viikko aikaa orientoitua töihinpaluuseen. Pitäiskö ottaa suklaata?

Pitää muuten kohta vaihtaa toi ingressi, kun status muuttuu.

Viimeistä viedään

Viimeinen oppimistehtävä on työn alla. Yey! Tähän mennessä on kasassa 13 sivua priimaa tekstiä. Esseestä tulee oikeasti hyvä. Aiheena on oppimisvaikeudet, niiden taustat
ja seuraukset. Enpä ihmettelisi, jos siitä napsahtaisi vitonen. Saan sen luultavasti huomenna valmiiksi ja palautettua. Mitä ihmettä?! Ennätän siis reilun viikon vetämään ihan lonkkaa ennen töihinpaluuta. Aika luksusta.

Entä miten on muuten mennyt? No vallan loistavasti. Verkkokurssista nykäisin vitosen, mistä olin varsin yllättynyt. Mielestäni olisin ansainnut nelosen. Mutta en valita. Tähän mennessä siis kurssisuorituksia on kolme, arvosanoilla 3, 4 ja 5. Yksi essee on tarkistuksessa ja saan siitä arvosanan todennäköisesti tämän viikon aikana. Palautuksesta on jo kuukausi ja nyt kun luin tekstin uudestaan, niin se ei kyllä ollut kauhean hääppöinen. Arvelen saavani siitä arvosanaksi 3. Kaikenkaikkiaan kokonaisarvosanani tulee lienee olemaan 4. Siihen voi olla tyytyväinen.

Kunhan saan viimeisen tehtävän palautettua, aion pyytää sen nopeaa arviointia, jotta saisin todistuksen suoritetusta opintokokonaisuudesta tämän kuun aikana. Tähän on syy.

Haku Helsingin yliopiston erillisiin erityisopettajan opintoihin alkaa joulukuussa.

https://opintopolku.fi/app/#!/korkeakoulu/1.2.246.562.17.78697744403

Tuonne aion hakea. Pääsykoe on helmikuussa. Onhan siinä pieni mutta: hakijoita lienee reilu 200 ja 20 valitaan.

Plan B: Jyväskylän yliopisto
( Täällä vielä vanhat hakutiedot, päivittynee lähiaikoina. https://opintopolku.fi/app/#!/koulutus/1.2.246.562.17.83876157229  )

Plan C: Hae vuoden kuluttua uudestaan.

Ehkä ei pitäisi keulia, mutta kyllähän sitä pitää suunnitelmia olla. Oma mieli on rauhallinen, kun olen päättänyt mitä aion tehdä.

Ensi viikolla menen käymään koulussa. Pitää vähän päivittää ryhmien tilannetta, missä ollaan menossa ja mistä minun pitäisi jatkaa. Kävin pari viikkoa sitten koulussa, kun oli kodin ja koulun -päivä. Vierailin omissa ryhmissäni ja tuli ikävä töihin. Ovat tainneet jo minua odottaa. Onhan se ihan mahtavaa, että ottavat ilolla takaisin. Minun mies sanoi tässä yksi päivä viisaita sanoja. Kannattaa miettiä, millaisen fiiliksen tuo mukanaan, kun astuu huoneeseen. Vieko tilasta kaiken hapen? Tuoko mukanaan pelon tai negatiivisuuden? Vai lisääkö iloa ja positiivisuutta?

Ylpeyttä

Viimeiset viisi päivää olen painanut duunia kuin pieni eläin. Sen huomaa jo tuloksistakin. Ja kireistä suupielistä. Ja hartioista. Ja  otsarypystä. Tein jonkun epävirallisen essee-ennätyksen, ainakin henkilökohtaisen, ja vääsin 7 sivua tieteelistä tekstiä kahdessa päivässä! Palautin esseen, viimeistelin oppimispäiväkirjan. Nyt on  siis jo plakkarissa  4/5 kurssia. Wuhuu!

Tässä saa nyt erittäin hyvällä omatunnolla ja ilman minkäänlaisia suorituspaineita lähteä syylomailemaan viikoksi. Fyysisesti tuskin siirryn työpaikalta (lue: kotoa)  mihinkään kauas, mutta henkisesti sitäkin kauemmas. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että viimeiselle kurssille jää aikaa se neljä viikkoa loman jälkeen ennen työhönpaluuta. Tässähän saattaa ennättää pitää toisenkin syysloman ennen marraskuun puoliväliä. Ei huono.

Töihin palaan 18.11. Vielä en aio miettiä sitä.

Lätinää

Mitä teen nyt?

Välttelen esseen kirjoittamista 😂

Aloitin tässä aamulla reippaasti kurssin 105 esseetä, ja sainkin jo rakenteen suunniteltua ja ensimmäisen sivun kirjoitettua. Yritän tämän päivän aikana saada vielä ainakin toisen sivun aikaiseksi. Olisi mahtavaa, jos ennen lomaa esseestä olisi valmiina jo lähes puolet.

Tajusin juuri, että syysloman jälkeen opintovapaata on jäljellä enää neljä viikkoa! Ensimmäisinä opintovapaan viikkoina oli tosi vaikea päästää irti töistä. Seurasin joka päivä Wilmaa ja halusin pysyä kärryillä mitä tapahtuu, osallistua. Oli koko ajan jotenkin kateellinen olo, kun muut saivat jatkaa töitä ja sitä elämää eteenpäin. Ei niin, että olisin jotenkin riippuvainen työnteosta, mutta onhan se omanlainen yhteisönsä johon kuulua. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että olen ihan tippunut siitä kaikesta enkä enää kuulu joukkoon. Hyvin ovat pärjänneet ilman minua. Vähän pelottaa tärisyttää palata töihin. Mitä jos en enää osaa? Lueskelen yhä Wilmaa ehkä kerran viikossa, jotta suunnilleen tiedän, mikä on meininki. Jotain Halloween hässäkkää siellä suunnitellaan.

Opintovapaa oli kyllä ihan oikea ratkaisu. Olen saanut sopivasti etäisyyttä työhön. Stressitasot ovat olleet ihan pohjamudissa ja hyvä niin. Olen tässä jo lähestulkoon päättänyt hakea ensi lukuvuodeksi Helsinkiin opiskelemaan, Jyväskyläkin on vaihtoehto. Todennäköisyydet sisäänpääsylle eivät vain ole puolellani: keskimäärin 150 hakijasta 15 valitaan, lyhyellä matikalla 10%. Ja sitten on vielä se, että pitäisi olla aika paljon poissa kotoa lähiopintojaksoilla. Se arvelluttaa.

Pitää sitä siis vielä fundeerata ja siitä kotona jutella.

Opiskelijan lounas

Turhautumista ja voitonriemua

Huomaan, että olen varsin hyvä asettamaan itselleni tavoitteita ja pitämään niistä kiinni. Tosi hyvin olen pysynyt aikataulussa ja suunnitelmassa.

Viimeisen viikon olen pakertanut Erip3 Vammaisuus, moninaisuus ja ammatillinen kasvu- oppimistehtävää. Toisin sanoen kirjoittanut 15 sivuista esseetä pohjautuen noin kymmeneen lähdeteokseen. Aloitin tuon urakan jo elokuussa, välissä oli pitkä tauko ja nyt taas iskin siihen kiinni apinan raivolla. Istumalihakset ja hermot ovat olleet kovilla. Tänään sain sen viimein palautettua. Voittajafiilis! Kurssin arviointiin saattaa mennä tovi jos toinenkin, mutta onhan tässä aikaa. Uskoisin tai ainakin toivoisin saavani nelosen, mutta olen laskenut tavoitteitani ja kolmonenkin kelpaa. On niin vaikea tietää, mitä sensori pitää tärkeänä. Se voi kovasti poiketa siitä, mikä minusta on oleellista.

Saldo on siis tähän mennessä tämä:

Erip101 Erityispedagogiigan perusteet suoritettu arvosanalla 4
Erip 102 Erityiskasvatuksen toimintaympäristöt ja yhteistyöverkostot suoritettu arvosanalla 3
Erip103 Vammaisuus, moninaisuus ja ammatillinen kasvu arvioitavana

Erip105 Oppimisen ja osallistumisen tukeminen , esseetä (7sivua) vaille valmis

Erip 104 Yksilöllisyys oppimisessa ja osallistumisessa (essee 15 sivua, en ole aloittanut)


Tuosta opintojaksosta 105 palautimme ryhmän kanssa jo PP-esityksen, aiheena tukiesimerkit. Lisäksi olen vastannut jo käsitteiden määrittely -tenttiin. Lokakuun aikana aion saada 105:n valmiiksi. Kirjoitan esseetä noin sivun tai kaksi päivässä. Nihkeänä päivänä puolikkaan. Sen jälkeen voinkin loppuajan keskittyä viimeiseen oppimistehtävään, jonka kirjoittamiseen minulla jäänee aikaa n. 3 viikkoa.

Ensi viikon aion pitää lomaa!!

Suolijärvi, Hervanta

Päivitys

Verkkokurssista sain kolmosen (3). Vähän petyin. Suurin syy ei-neloseen (<4) oli liian vähä tukeutuminen lähdeteoksiin. Toisin sanoen kirjoitin liian vähän tieteellistä beeässää. Muistan ensi kerralla.

Tentistä sain nelosen (4). Sen osasin aavistaa ja olen siihen tyytyväinen.

Viime viikosta käytin alkuviikon uuden verkkokurssin haltuunottoon. Siihen kuuluvat ryhmätyö, essee, keskustelut ja käsitteiden määrittelyt, oppimispäiväkirja. Keskustelut ja käsitteet olen jo tehnyt. Ryhmätyö (PP aiheesta tuki ) on melkein valmis. Essee saa odottaa. Oppimispäiväkirjaa olen kirjoitellut siinä sivussa. Kaiken kaikkiaan kurssi on siis hyvällä mallilla ja valmistunee parin seuraavan viikon aikana.

Essee, joka aloitin aikaa sitten on nyt ollut tauolla ja pitäisi uudestaan virittää aktiiviseksi. Nimittäin sain viimein kirjastosta lähdeteoksen, ja sen laina-aika ei ole ikuinen. Marssijärjestys on nyt sen moinen, että ensin ryhmätyö, sitten oppimistehtävän essee (max 15 sivua josta valmiina noin puolet), sitten verkkokurssin essee (n. 7 sivua). Ja voila: neljä viidestä kurssista suoritettu!

Tänään muuten istuin kirjastossa yhdeksästä neljään vääntämässä sitä ylihienoa PP-esitystä. Lapsi laittoi kolmelta viestin, että olenko tulossa laittamaan ruokaa. Hups! En ollut huomannut ajankulua. Eka kerta.

Entäpä mitä tein viime viikolla loppuviikon?! Olin Kilpisjärvellä lomailemassa. Voittaa muuten niin opiskelun kuin työnteonkin! Haluan sinne takaisin. Pieni pala sydäntä taisi jäädä tunturiin. ❤️

Jee! Selvisin!

Aamupäivän olin metsässä.

Illalla oli tentti.

Selvisin! Käytin aikaa 3h 45 min annetusta neljästä tunnista. Veikkaan, että saan arvosanan 4.