Hiljainen tila

Lukuvuosi alkoi tänään. Herätyskello herätti jo 6:40, mutten pitänyt kiirettä, koska halusin olla kotona, kun lapset lähtivät kouluun. Vaikka molemmat ovatkin jo kokeneita koululaisia, eka päivä silti aina vähän tärisyttää. Niin minuakin. Tällä kertaa tärinä oli kyllä aika omituista, koska kukaan ei odottanut minua mihinkään aikataulun tai vaatimusten kanssa.

Ruisleivät naamaan ja reppu selkään! Tavallisen päivän aikana koulussa tulee käveltyä kohtalaisesti  ja askelmittari näyttää työpäivän päätteeksi keskimäärin 5000-7000 askelta. Seuraavat kolme kuukautta nyhjään lähinnä läppärin edessä tai kirja kourassa. En halua sammaloitua, joten päätin että liikun polkupyörällä ja kävellen. Tänä aamuna polkaisin pyörällä 10km kirjastoon. Kyllä löytyisi kirjasto läempääkin, mutta suppeamilla aukioloajoilla. Lisäksi on hyvä tekosyy liikkua, kun lähtee vähän kauemmaksi kotoa. Eipä tule myöskään pakottavaa tarvetta siivota/pyykätä/silittää.

Olin kirjastossa ysiltä. Löysin hiljaisen huoneen. Sinne asetuin. Hiljaisessa huoneessa on vain sellainen juttu, että ilmanvaihto on kaikkea muuta kuin hiljainen, ulkoa kuuluvat liikenteen äänet ovat kaikkea muuta kuin hiljaisia. Siis sillon kun on hiljaista. Halleluja vastamelukuulokkeet!! Niillä pääsee omaan pieneen kuplaan.







Tällä hetkellä työn alla on erityispedagogiikan perusteet. Oppimateriaaliin kuuluu kirjallisuutta, tallenneluennot, pari artikkelia.  Kirja on kulkenut repussa mukana joka paikkaan jo heinäkuusta asti. Tentti on syyskuussa. Suoritan sen etätenttinä, jolloin tenttiaika on määrätty ja rajattu ja palautus tehdäänn sähköisesti tiettyyn kellonlyömään mennessä. Materiaali saa olla esillä. Tenttisuoritus ladataan plagioinnintunnistusjärjestelmään, joten "ctrl+c, ctrl+v ":n voi unohtaa.

Tänään kahlasin läpi artikkelit ja aloitin luennot. Välissä kävin lounaalla läheisessä kuppilassa: persaus ja aivot eivät kestä vireänä yhtäjaksoista monen tunnin istumista. Kun kello alkoi lähetä kahta, huomasin, että ajatus ja katse pysyivät yhä vähemmän läppärin ruudussa ja yhä enemmän ikkunassa.

Oli aika lähteä kotiin.



-Outi