Kaiken kohtuullisuuden nimissä ei ehkä kannata syyllistää satutuntia. Tuottavuus tuskin olisi ollut huipussaan täydessä hiljaisuudessakaan. Essee ei oikein halunnut edsityä. Pitäisi kuitenkin antaa enemmän arvoa sille, että päässä hahmottuu suunta ja rakenne pikkuhiljaa kohdilleen, vaikka varsinaista tekstiä ei suunnattomasti tulisikaan paperille. Tulipahan päivän askeltavoite täyteen (3,2 + 3,2) km:n kävelystä. Jos ei muuta, niin ainakin kunto kohoaa opintovapaan aikana.
Tiistai. Tänään olen kotona. Soptifyssa soi ambient lounge. Nojatuoli on mukava. Minun on vaikea hahmottaa kirjallisuudesta kokonaisuutta ja punaista lankaa vaikka mielenkiinotisia artikkeleita luenkin. Piirrän hienon kaaviokuvan toiseudesta ja ykseydestä. Kahtaakohan tuon liittää esseeseen?
Kouluni oppilaat ovat tänään metsäretkellä. Olen pikkuisen kateellinen. Minä haluan mukaan. Mutta toisaalta...
Tämä opiskelukin on tosi jees.
Mitä jos en halua palata marraskuussa töihin? Mitä jos en enää sovi joukkoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi kiva, jos jättäisit kommentin!